OIKEUSMINISTERIÖ 13.5.2008 Lainvalmisteluosasto LsN Tuula Majuri NÄKÖKOHTIA LAPSIPORNOGRAFIAN LEVITTÄMISEN ESTOTOIMISTA ANNETUN LAIN OIKEUDELLISESTA ARVIOINNISTA Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (1068/2006) säädettiin vuoden 2006 lopulla, ja se tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Laki kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan. Lakiehdotuksesta ei pyydetty sen eduskuntakäsittelyn aikana eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Oikeusministeriötä ei kuultu asian käsittelyssä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Lain tarkoituksena on varmistaa poliisille oikeus luovuttaa teleyrityksille lista ulkomaisilla palvelimilla olevista lapsipornografista aineistoa sisältävistä sivustoista. Tällaisen poliisin laatiman listan kohdalla on kyse viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 4 kohdan perusteella salassa pidettävästä asiakirjasta, jonka luovuttaminen ulkopuolisille edellyttää nimenomaista laissa säädettyä oikeusperustaa. Tällaista oikeusperustaa ei ollut aikaisemmin osoitettavissa, sillä julkisuuslain 26 §:n yleiset säännökset salassa pidettävän asiakirjan luovuttamisesta eivät sovellu käsillä olevaan tilanteeseen (kuten eivät myöskään poliisilain 43 §:n säännökset). Poliisin laatiman listan perusteella teleyritykset voivat asettaa asiakkailleen estoja ulkomaisille lapsipornosivustoille pääsemiseksi. Estojen asettaminen on lain mukaan teleyrityksille vapaaehtoista. Lista kuuluu myös teleoperaattorien salassapitovelvoitteen piiriin, mikä on välttämätöntä laittoman aineiston leviämisen estämiseksi. Kotimaisilla palvelimilla olevaan laittomaan aineistoon teleyritykset ja viranomaiset voivat puuttua muun lainsäädännön nojalla (laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003, jäljempänä sananvapauslaki, ja laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 458/2002). Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki kytkeytyy erityisesti sananvapauteen, joka on turvattu perustuslain 12.1 §:ssä seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." Perustuslaki kieltää siten viestien sisällön ennakkotarkastuksen ja muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen. Perustuslaki kuitenkin sallii esimerkiksi rikos- ja vahingonkorvauslainsäädäntöön perustuvan sananvapauden käytön jälkikäteisen valvonnan samoin kuin sananvapauden käyttöä koskevien järjestysluonteisten määräysten antamisen lailla. (ks. PeVM 14/2002 vp). Perustuslain 12.1 §:n sisältämällä ns. yksilöidyllä lakivarauksella, joka sallii lasten suojelemiseksi välttämättömän kuvaohjelmien ennakkovalvonnan, ei ole nyt käsillä olevassa asiassa olennaista merkitystä. Sananvapauden käyttöön puuttuminen perustuu usein siihen, että ilmaistu tai julkistettu viesti on sisällöltään lainvastainen tai viestiä epäillään sellaiseksi. Rikoslaissa säädetyt erilaiset ns. ilmaisuvapausrikokset merkitsevät juuri tällaista puuttumista sananvapauteen. Pääsääntöisenä lähtökohtana tältä osin on tosin se, että julkisen vallan puuttuminen on jälkikäteistä. Käsillä olevan asian kannalta keskeinen kriminalisointi sisältyy rikoslain 17 luvun 18 §:ään, jossa säädetään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä. Mainitussa säännöksessä säädetään rangaistavaksi mm. sellaisten kuvien tai kuvatallenteiden levittäminen, joissa esitetään lapsi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla. Lisäksi rikoslain 17 luvun 18 a §:ssä säädetään törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä. Lainsäädännössä on muiltakin osin hyväksytty lapsipornografian kohdalla muita rikoksia tiukempaa sääntelyä. Rikoslain 17 luvun 19 §:ssä on säädetty lapsipornografian hallussapito rangaistavaksi, kun yleensä ilmaisuvapausrikoksissa laittoman aineiston hallussapito sinänsä ei ole rangaistavaa. Perustuslakivaliokunta totesi asiaa koskevassa lausunnossaan (PeVL 23/1997 vp) lapseen kohdistuvan suojaamisintressin tässä tapauksessa niin painavaksi, että myös pelkän hallussapidon kriminalisoinnille on sananvapauden kannalta riittävät perusteet. Lainsäätäjän suhtautuminen lapsipornografiaan erityisen paheksuttavana ja tuomittavana toimintana näkyy myös jo edellä mainitun tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 15 §:ssä, jossa säädetään tallennuspalvelujen tarjoajalle toimintavelvoite (vastuuvapauden edellytyksenä) lapsipornografiaa sisältävän aineiston ("ilmeisesti rikoslain .. 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen") välittömästä poistamisesta verkosta heti siitä tiedon saatuaan. Mainitun lain 18 §:ssä säädetään myös sisällön tuottajan oikeusturvasta tällaisessa tilanteessa. Tämä laki soveltuu vain suomalaisiin operaattoreihin ja heidän kanssaan sopimuksen solmineisiin sisällön tuottajiin. Laki säädettiin aikanaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 60/2001 vp). Valiokunta korosti lausunnossaan tietoverkoissa tapahtuvan viestinnän erityispiirteitä (mm. nopeus ja kattavuus), jotka tuovat esiin uusia merkityksellisiä näkökulmia sananvapauden käyttämisen kannalta. Samoin valiokunta painotti lapsipornografian erityistä moitittavuutta ja sen leviämisen ripeää estämistä toisten ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Sananvapauslain 18 §:ssä säädetään tuomioistuimen toimivallasta määrätä verkkoviestin jakelu keskeytettäväksi, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Lapsipornografian levittämisen eston kannalta on olennaista se, että sananvapauslain pakkokeinot ovat käytettävissä vain Suomessa harjoitettavaan julkaisutoimintaan ja suomalaisilla palvelimilla oleviin sivustoihin, jolloin ulkomaisilla palvelimilla oleva aineisto jää lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sananvapauslakia säädettäessä hallituksen esityksessä (HE 54/2002 vp) ehdotettiin nimenomaisia säännöksiä palvelimen ylläpitäjän oikeudesta keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla, jos on ilmeistä, että viesti täyttää rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tai 17 luvun 18 §:ssä säädetyn teon tunnusmerkit. Lisäksi ehdotettiin säännöksiä tällaisen viestin lähettäjän oikeusturvasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta poisti mainitut säännökset lakiehdotuksesta ja totesi seuraavaa (PeVM 14/2002 vp): "Sääntely on valiokunnan mielestä ongelmallista sen vuoksi, että se rajoittaa laitteen ylläpitäjän keskeyttämisoikeuden vain rasistiseen tai pornografiseen aineistoon. Verkkoviestintä perustuu yleensä laitteen ylläpitäjän ja tämän palveluja käyttävän sopimukseen, jossa määritellään myös viestinnässä noudatettavat sopimusehdot. Niiden perusteella operaattorilla voi ja valiokunnan mielestä tuleekin olla oikeus keskeyttää sisällöltään selvästi lainvastaisten muidenkin kuin säännöksessä mainittujen viestien pitäminen yleisön saatavilla (kurs. tässä)". Edellä todetun perusteella voidaan päätyä siihen, ettei teleoperaattoreiden vapaaehtoisuuteen perustuva laki lapsipornografian levittämisen estotoimista sinänsä ole ongelmallinen perustuslain 12 §:n kannalta. Lain 1 ja 2 § rajaavat estotoimet asianmukaisella tavalla rikoslaissa rangaistavaksi säädettyihin tekoihin, vaikkakaan lain soveltamisalaa ei ole laissa suoraan sidottu asianomaisiin rikoslain kriminalisointeihin. Lain soveltamisessa tulee kuitenkin noudattaa tarkkuutta siinä, ettei estoja asetettaessa estetä samalla pääsyä laillista aineistoa sisältäviin ip- osoitteisiin. Jo lakia säädettäessä oli selvää se, ettei täysin absoluuttisia estoja laittomaan aineistoon pääsemiseksi verkossa ole mahdollista toteuttaa, vaan estot ovat melko helposti kierrettävissä. Lisäksi tiedossa oli se, että valtaosa lapsipornografiasta liikkuu verkossa muualla kuin avoimilla www-sivuilla, joille estoja voidaan asettaa. Teleyritysten vapaaehtoiseen toimintaan perustuva suodatusjärjestelmä ei siten kokonaan estä lapsipornografian levittämistä verkossa. Lain säätäminen voidaan nähdä periaatteellisena kannanottona, jolla yhteiskunta osoittaa voimakkaan paheksuntansa tällaista toimintaa kohtaan ja pyrkii käyttämään kaikki mahdolliset keinot toiminnan estämiseksi. Tärkeää on myös pyrkiä siihen, ettei kukaan tahattomasti joudu kohtaamaan lapsipornografiaa verkossa liikkuessaan.