Lapsipornon suodatus internetissä ja miksi se ei toimi

Sisältö

Uutta

2006-01-03: Reporters Without Borders on jo useampi kuukausi sitten laatinut ohjekirjan sensuurin kiertämiseksi: Handbook for bloggers and cyber-dissidents. Merkittävä osa opaskirjan teknisestä materiaalista pätee lapsipornokeskusteluun, sillä samat teknologiat ovat nykyäänkin materiaalin levittäjillä käytössä. Opaskirjan avulla käytännössä selviää myös miten suodatusjärjestelmät voidaan kiertää materiaalin hakemiseksi.

Tästä sivusta

Tämän sivun on kirjoittanut Matti Nikki, tarkoituksena osallistua keskusteluun internet-suodattimista ja lapsipornosta. Motivaatio sivuun syntyi Digitodayn uutisartikkelin seurauksena, jossa mainittiin seuraavaa:

Suomessa teleyritykset ja poliisi katsovat, että suodattamisessa olisi kyse katselun estämisestä, eikä lapsipornon katselua ole missään pohjoismaassa kriminalisoitu, ministeriö kertoo tiedotteessaan. Suomalaiset teleyritykset ovat myös todenneet, että Suomen oikeuskulttuuri edellyttäisi lainsäädäntöä ennen suodatukseen ryhtymistä.

Uskoisin että lainsäädännölliset muutokset eivät koskisi vain lapsipornon katsomisen kieltämistä, vaan esimerkiksi muutoksia lakiin tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta. Nykyisellään laki tarjoaa vastuuvapauden teleoperaattoreille mikäli nämä eivät valikoi mitä siirtävät - vapaaehtoinen suodatus olisi valikointia, ja täten johtaisi vastuuvapauden kumoutumiseen. Taustalla onkin pelko, että lakiin yritettäisiin ajaa muutoksia joilla palveluntarjoajat voisivat oman harkintansa mukaan päättää mitä sisältöä välittävät ja mitä eivät, oli asia laiton tai ei. Moisen mekanismin olemassaolo olisi vaarallinen sananvapaudelle mikäli operaattoreilla ja muilla vaikuttavilla tahoilla ei olisi mitään motiivia olla väärinkäyttämättä tämäntapaista vahvaa valtaa.

Saman yllä mainitun viitteen perusteella ymmärtäisin, että tiedon levittäminen siitä miten lapsiporno internetissä leviää ei olisi laitonta. Jos suodatusta ei voida tehdä koska kyseessä olisi laillisen katselun estäminen, en näe miten tiedon ja ohjeiden antaminen olisi mitään muuta kuin pahimmillaan avunantoa lailliseen katselemiseen. Tiedon julkaisemisen siitä miten lapsipornoa levitetään voi nähdä moraalisesti vääränä, koska tämä mahdollistaa lapsipornon löytämisen, mutta mikäli tämä olisi kiellettyä jäisi päättäjille vain yksipuolinen näkemys tilanteesta jonka pohjalta päätökset tehtäisiin. Tosiasiat kun kuitenkin puhuvat vahvasti suodatuksen järjellisyyttä vastaan.

Lapsipornon julkinen levitys internetissä

Lapsipornon julkinen levitys internetissä voidaan jakaa pääpiirteittäin kolmeen luokkaan: WWW, Usenet ja vertaisverkot.

WWW

Www-sivuilla levitetään pääasiassa lapsierotiikkaa, joskin poikkeuksia on. Poikkeustapaukset ovat yleensä lyhyteloisia tai käyttäjätunnuksen vaativia sivustoja.

Usenet

Usenet on eräänlainen internet-operaattorien pyörittämä vertaisverkko, jossa operaattorien käyttäjät voivat lähettää viestejä ja tiedostoja oman operaattorinsa palvelimelle josta ne sitten leviävät eteenpäin muille operaattoreille. Tätä verkkoa käytetään laajalti lapsipornon levittämiseen, ja materiaali vaihtelee lapsierotiikasta aina kovaankin lapsipornoon. Usenet on pääasiassa tarkoitettu hajautetuksi keskustelufoorumiksi eikä tiedostojen levitykseen.

P2P

Muut vertaisverkot ovat käyttäjältä käyttäjälle muodostuneita verkkoja, joissa joko on keskitetty hallintamekanismi tai ei ole, ja joihin operaattori ei ole osallisena mitenkään eikä pysty näiden sisältöä hallitsemaan. Näissä verkoissa liikkuu sitten jo mitä tahansa, ja varsinkin anonyymiyteen panostavia vertaisverkkoja käytetään laajalti lapsipornon levittämiseen suurissa määrin.

Tiivistelmänä siis, suurin osa julkisesti leviävästä lapsipornosta on internetissä muualla kuin webissä. Poikkeuksena lapsierotiikka, jota löytyy www-palvelimilta valtioista joissa tämä on laillista toimintaa. Nämä ovat ymmärtääkseni pääasiassa mallitoimisto-tyyppistä bisnestä, jossa kuvia tehdään kaiken ikäisistä tytöistä ja pojista erotiikkana myyntiä varten.

Julkisen lapsipornon levityksen ohella levitetään myös paljon materiaalia joka ei itsessään ole lapsipornoa. Lapsierotiikka ja nudismi ovat yhtälailla levitettyä materiaalia kuin lapsipornokin, jonka lisäksi levitykseen päätyy kaikenlaiset tavalliset kuvat joissa vain esiintyy lapsia, kuvia uimarannoilta, leireiltä, leikkikentiltä, kaupungilta. Jotkut jakelukanavat keskittyvät vain tämänlaiseen lailliseen materiaaliin joka voi olla vaikka tenavatähti-tyyppisiä videoita ja musiikkitiedostoja, kun jotkut toiset eivät valikoi.

Suodatuksen mahdollisuus lapsipornon julkisessa levityksessä

Suodatusmahdollisuudet riippuvat kovasti levitystavasta, joten käsittelen eri levityskanavia erikseen. Tulisi kuitenkin pohtia mitä kaikkea halutaan suodattaa, ja miten paljon vahinkoa on hyväksyttävää aiheuttaa lailliselle toiminnalle suodatuksen yhteydessä.

LevitystapaSuodatustapaSuodatuksen toiminta
WWWKohdesuodatus

Ei vähentäisi lapsipornon levitystä, haittaisi joidenkin viattomien sivujen ylläpitäjiä, olisi riski sananvapaudelle. Veisi (laillisen) lapsierotiikan pois tavallisen kansan silmistä.

Suodatus tehtäisiin käyttäen niinkutsuttua mustaa listaa palvelimista, joille pääsy estettäisiin. Samalla palvelimella voi kuitenkin olla suuri määrä sivustoja, joten monia viattomiakin sivustoja joutuisi seurauksena sulkuun. Listaa ei todennäköisesti julkistettaisi, joten kukaan ei voisi varmistua siitä ettei sitä väärinkäytetä. Listan julkistaminen sensijaan johtaisi materiaalin parempaan saatavuuteen ja löydettävyyteen.

Suurin osa kovaa lapsipornoa sisältävistä sivustoista pysyy vain muutaman päivän toiminnassa, joten sulkulistaa jouduttaisiin päivittämään jatkuvasti ja tarkistamaan onko listalla olevilla palvelimilla yhä suodatettavaa materiaalia. Mikäli ylläpitoa ei tehtäisi, internetin infrastruktuuri kärsisi ajan mittaan kun osoitteet siirtyvät omistajalta toiselle ja uusi omistaja voisi huomata olevansa sulkulistalla.

Sisältösuodatus

Suodattaisi monia viattomia sivuja, vapaaehtoisena tehoton, pakollisena lähinnä laillista käyttöä haittaava

Suodatus tehtäisiin analysoimalla sivujen sisältöä, jolloin monia asiallisia sivuja voisi joutua suodatuksen kohteeksi. Suodatusta kun ei tekisi ihminen vaan kone. Suodastusohjelmiston tekijän lausunnot tekniikan toimivuudesta ovat kyseenalaisia, heillä kun on taloudellinen motiivi olla tunnustamatta ongelmia.

Tämänlaisen suodatuksen käyttö on toistaiseksi ollut kotikäyttäjille suunnattua ja vapaaehtoista, jolloin se ei estäisi ketään joka haluaa oikeasti kyseistä materiaalia löytää. Lapset harvemmin törmäävät lapsipornoa sisältäville sivuille, joten suodatuksen pääpaino siirtyisikin nopeasti pornografisen, rasistisen ja väkivaltaisen materiaalin suodatukseen - suodattaen myös monet samaa aihepiiriä käsittelevät asialliset sivut.

UsenetRyhmäsuodatus

Väliaikaisesti toimiva ratkaisu, laajemmin toteutettuna johtaisi lapsipornon levitykseen viattomissa ryhmissä, häiriten laillista käyttöä

Suodatus tehtäisiin ryhmän nimen perusteella. Usenetissä on paljon lapsipornolle omistautuneita ryhmiä, monet jopa sisältönsä mukaan nimettyinä. Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli nämä ryhmät suodatetaan tarpeeksi monella usenet-palvelimella, lapsipornon levittäjät valtaavat jonkun olemassaolevan ryhmän ja alkavat käyttää sitä materiaalinsa levittämiseen.

Tällähetkellä laajassa käytössä on esimerkiksi alt.fan.* ryhmien eli fani-keskusteluryhmien käyttö lapsipornon levittämiseen. Ainakin suomalaiset usenet-palvelimet pitävät tiedostoja näissä ryhmissä lisäksi usein yli kuukauden, kun tiedostoille tarkoitetut ryhmät pitävät sisältönsä vain päivän tai kaksi. Näiden ryhmien suodatus tiedostoista olisi suositeltavaa, tiedostot eivät näihin muutenkaan kuulu.

Tunnettujen lapsipornoa levittävien ryhmien poistaminen tekisi materiaalin löytämisestä Usenetissä työläämpää ja ainakin väliaikaisesti pakottaisi käyttäjät maksamaan ulkomaisille palveluntarjoajille usenet-palveluista jotta haluttuun materiaaliin pääsisi usenetissa käsiksi. Pidemmän päälle tämä ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, koska materiaali voi liikkua missä tahansa ryhmässä.

Sisältösuodatus

Helposti kierrettävissä, vaikea toteuttaa kattavasti

Sisältösuodatus usenetissä toimisi mikäli jostain saisi listan suodatettavista tiedostoista, ainakin kunnes suodatus leviäisi laajaan käyttöön. Laajassa käytössä ollessa sisällön levittäjät vain pakkaisivat kuvansa esimerkiksi salasanalla suojattuihin zip-tiedostoihin, joista suodatin ei niitä löytäisi.

Toisenlainen lähestymistapa sisältösuodatukseen olisi estää kaikkien tiedostojen levitys usenetin kautta, joka ehdottomasti ratkaisisi ongelman usenetin osalta, tuhoten samalla kaiken laillisen käytönkin.

P2PNimisuodatus

Yritetty musiikin kanssa, seurauksena käyttäjät alkoivat kirjoittaa nimiä tarkoituksella väärin. Suodattaa helposti myös laillista materiaalia

Suodatus tehtäisiin tiedostonimien perusteella. Tämä heikentää vähäisesti materiaalin löydettävyyttä, toisaalta nykyäänkin lapsipornon tiedostonimet saattavat olla hyvinkin kryptisiä ja vaikeasti tunnistettavia, jopa lähestulkoon merkityksettömiä kuten "mes4.avi" tai "K6.mpg". Nimet saattavat mennä myös päällekkäin jonkin toisen samannimisen ja samaa mediaa olevan materiaalin kanssa, esimerkiksi "Golden Boy" on japanilainen piirrossarja, mutta myös lapsiporno-videosarja. Nimien suodattaminen johtaisi siis myös laillisen sisällön suodattamiseen.

Sisältösuodatus

Mahdollista vain järjestelmässä jossa on keskitetty haku ja levitysmekanismi. Vertaisverkoissa ilman keskusmekanismia mikään sääntely ei onnistu. Sisältöä voi myös muuttaa senverran että tunnisteet menevät rikki.

Suurin osa vertaisverkoissa leviävästä lapsipornosta kulkee anonyymien verkkojen kautta, joissa ei ole keskushallintoa. Sisällön sääntely on tämän suhteen lähestulkoon mahdotonta, mahdollisuudet rajoittuvat lähinnä laittoman materiaalin levittäjien etsimiseen, joskin anonyymit verkot on suunniteltu estämään käyttäjien yhdistäminen verkossa liikkuvaan materiaaliin. Levittäjiä ja katselijoita on vaikea selvittää, joskin suurin osa nykyisistä anonyymiverkoista mahdollistaa tietyn tiedon hakijoiden tunnistamisen tilastollisin menetelmin. Valikoitu sisällön suodattaminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta.

Verkkosuodatus

Mahdollista monille nykyisille verkoille, mahdotonta yleisessä tapauksessa, mahdotonta jo joillekin olemassaoleville verkoille.

Suodatusperiaate olisi siis estää koko verkon toiminta. Vertaisverkon voi kuitenkin toteuttaa vaikka sähköpostin päälle, joten vertaisverkkotoiminnan estäminen on hyvin vaikeaa. Käytännössä pitäisi tehdä laittomaksi joko ennakkosensuroimaton viestinvälitys jota esimerkiksi internet-operaattorit tekevät, internet-liikenteen salaus jota esimerkiksi pankit käyttävät, tai tunnistetietojen tallentamatta jättäminen. Jälkimmäisin on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta toteuttaa, ja tekisi kaiken anonyymin kommunikoinnin laittomaksi. Kaksi ensimmäistä ovat käytössä laajalti elinkeinoelämässä. Jos nämä kolme asiaa ovat mahdollisia, on niiden päälle mahdollista toteuttaa vertaisverkko tiedon levittämiseen jossa yksilöitä ei voida jäljittää.

Käytännön esimerkkejä julkisista levityskanavista

Usenet

[lista 
muutamasta usenet-ryhmästä, ja kirjoitushetkellä niissä olevista 
viestimääristä] Usenet, eli "nyyssit", on internet-operaattorien ylläpitämä vertaisverkko jonne operaattorien asiakkaat voivat lähettää viestejä. Verkkoa käytetään laajalti myös tekijänoikeusrikkeisiin kuten musiikin ja elokuvien välittämiseen, sekä lapsipornon levitykseen.

Materiaali on tallennettuna internet-operaattorien palvelimilla, eli myös suomessa. Loppukäyttäjät voivat hakea materiaalia täysin anonyymisti, riskittömästi, ja laajakaistanopeuksilla. Materiaalia voi pelkästään usenetistä kerätä halutessaan turvallisesti gigatolkulla muutamassa kuukaudessa, kunhan jaksaa päivittäin tarkistaa uudet tiedostot.

Usenetiin pääsee monilla asiakasohjelmilla, monista sähköpostiohjelmista löytyy lisäksi tähän tuki. Internet-palveluntarjoajalta saa toimivan news-palvelimen osoitteen (ohjeissa lukee joko news tai nntp), joka syötetään asiakasohjelmaan. Tämän jälkeen materiaalia voi selata, ja ryhmiä voi hakea nimen perusteella. Jotkut palvelimet eivät listaa kaikkia ryhmiä, mutta suurin osa antaa syöttää käsin ryhmän nimen jolloin se löytyy. Oheisessa kuvassa olevat ryhmät löytyvät suomalaisilta palvelimilta, osassa niissä on materiaalia päivästä riippuen, osassa käytännössä aina.

[Jotkut tiedostonimet eivät jätä 
epäilystä sisällöstä] Oheinen kuva tiedostonimistä, sisältäen nimiä kuten "pedo boy&girl.jpg" ei jätä paljoakaan arvailujen varaan. Kuvat ovat juuri sitä mitä nimessä lukeekin, ja vaikka ne on lähetetty jo 23. lokakuuta tunnettuun lapsipornoa levittävään ryhmään alt.fan.prettyboy, materiaali on siellä vieläkin saatavilla. Näissä ryhmissä levitetään kaikkea lapsikuorojen levyjen mp3-tiedostoista bondagea sisältäviin videopätkiin joissa esiintyy 10-vuotiaita poikia. Muistutan vielä, että tämä kaikki materiaali löytyy useammankin suomalaisen internet-palveluntarjoajan järjestelmistä, ja he ovat hyvinkin tietoisia siitä että levittävät tämänlaista omiin järjestelmiinsä tallennettua materiaalia.

Sen sijaan että tälle tehtäisiin jotain, puhutaan julkisuudessa www-filtteröinnistä jolla ei olisi juuri mitään käytännön vaikutusta materiaalin leviämiseen. Logiikka on ilmeisesti se, että jos ryhmiä käydään karsimaan, vastuuvapaus kyseenalaistuu ja tämän takia on operaattorille turvallisempaa tallentaa ja levittää kovaakin lapsipornoa kuin tehdä yksinkertaisia toimia jolla suurin osa (muttei kaikki) siitä estyisi.

P2P

Monissa vertaisverkoissa liikkuu lapsipornoa, joskin suurin osa julkisesti leviävästä materiaalista näyttäisi painottuvan suojattuihin anonyymeihin vertaisverkkoihin eikä avoimiin vertaisverkkoihin. Syy on yksinkertainen, vertaisverkoissa kaikki näkevät toistensa internet-osoitteet, joten materiaalin levityksestä voi jäädä helposti kiinni. Lisäksi laki tuntuu tällähetkellä tulkitsevan vertaisverkon mekaniikan niin että käyttäjä levittää tiedostoja silloin kuin teknisesti näin tapahtuu, vaikka vertaisverkon toimintaperiaatteen kannalta kyseessä onkin vain siirtoa tehostava toiminne jolle laki tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta antaa vastuuvapauden. Samanlaisia mekanismeja on olemassa internet-palveluntarjoajien omissa välityspalvelimissakin, erityisesti usenetissä - palveluntarjoajien omassa vertaisverkossa.

Suojattuja vertaisverkkoja ovat esimerkiksi Freenet, Winny, Share ja tavalliset vertaisverkot kun niitä käytetään jonkin anonyymi-järjestelmän, kuten Tor:n kanssa. Kaikista yllämainituista löytyy lapsipornoa, ja itse tekemieni pikaisten arvio-laskelmien mukaan materiaalia pitäisi pystyä hankkimaan noin gigatavun vuorokaudessa. Ymmärtääkseni näitä ei käytännössä juuri jäljitetä, joskin monissa yllämainituista verkoista on heikkouksia joilla käyttäjiä voi tietyissä rajoin jäljittää. Materiaalin alkuperäistä levittäjää on kuitenkin tyypillisesti hyvin vaikeaa saada selville eikä tämänlaisia verkkoja voida juuri mitenkään suodattaa.

Ei-julkinen levitys

Internetissä toimii myös paljon ei-julkista lapsipornon levitystä, jota on paljon vaikeampi seurata tai arvioida määrissä. Tekniikat ovat pitkälle samoja kuin julkisissa levitystavoissa. Erona on se, että salaisiin levityskanaviin ei pääse mukaan ulkopuoliset, eikä niitä välttämättä edes löydä. Tämänlaisia levityskeinoja on esim käyttörajatut www-sivut, salatut usenet-ryhmät, yksityiset p2p-verkot, yksityiset irc-kanavat ja -palvelimet.

WWW

Salattuja www-sivuja voi olla missä tahansa. Kuka tahansa voi ylläpitää www-palvelinta, ja tämän voi tehdä myös anonyymiverkon päällä. Kun yksityinen palvelin on anonyymiverkossa, voi olla hyvin vaikeaa jäljittää missä se fyysisesti on vaikka sivulle pääsisikin selaimella.

Usenet

Salatut usenet-ryhmät ovat kaikille näkyvissä, mutta sisältö ei. Sisältönä kulkee salattuja ja pakattuja tiedostoja, merkityksettömillä tiedostonimillä kuten "BABA17.rar". Ainoita viitteitä että näissä todennäköisesti liikkuu lapsipornoa onkin se, että niihin lähetetään välillä viestejä samoilla nimimerkillä kuin avoimiin lapsipornoryhmiin. Avain salaisten viestien purkamiseen pitää saada erikseen, sensijaan julkisen avaimen saa yleensä helpommin jolla voi lähettää ryhmään materiaalia. Ryhmän jäsenet antavat salaisen avaimen sitten uudelle tulokkaalle mikäli tämä osallistuu ja tuottaa uutta materiaalia.

P2P

Yksityisen p2p-verkon voi toteuttaa esimerkiksi WASTE:lla. Vain etukäteen hyväksytyt henkilöt pääsevät verkkoon sisään, ja tiedostojen vaihto näiden välillä onnistuu sujuvasti. Jotkin avoimista vertaisverkoista antavat myös rajata yhteydet vain luotettuihin tahoihin. Tällöin internet-osoite ei vuoda tuntemattomille, ja vakoilu sekä jäljittäminen on vaikeaa. Näihin verkkoihin ei pääse välttämättä lainkaan sisään ellei tunne jotakuta verkossa jo olevaa.

IRC

IRC on reaaliaikainen keskustelujärjestelmä. Jotkut irc-verkot piilottavat käyttäjiensä internet-osoitteet toisilta käyttäjiltä jolloin tämänlaisissa verkoissa voi anonyymisti keskustella lapsipornosta, tai vaihtaa tiedostoja toisten kanssa mikäli uskaltaa paljastaa internet-osoitteensa toiselle käyttäjälle. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä IRC-palveluita anonyymiverkon läpi, jolloin jäljittäminen muodostuu lähestulkoon mahdottomaksi. Lapsipornon ympärillä toimivat irc-verkot ja kanavat ovat tyypillisesti salaisia, eikä niitä löydä edes etsimällä ellei tiedä mistä hakea.

Sinänsä salattujen järjestelmien olemassaolo ei vihjaa mihinkään laittomaan toimintaan. Anonyymiys on nykyaikana entistä tärkeämpi asia, kun tieto leviää aiempaa helpommin. Tavallisetkin ihmiset voivat haluta käyttää salattuja ja anonyymejä järjestelmiä ettei maine menisi tai tulisi ongelmia esimerkiksi tehtyjen hakujen perusteella. Lähestulkoon kaikki ihmiset kuuluvat johonkin vähemmistöön, ja suurin osa ihmisistä haluaa pitää identiteettinsä yksityisenä asiana. Anonyymit verkot mahdollistavat samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelun ja tietojen vaihdon, sekä tiedon etsimisen ilman riskiä henkilökohtaisten salaisuuksien paljastumisesta. Moni ei välttämättä haluaisi että naapurit lukevat omaa sähköpostia, tai että ulkopuoliset pääsevät seuraamaan omaa pankkiliikennettä. Tältä kannalta näiden teknologioiden olemassaolo on oikeutettua.

Konkreettisena esimerkkinä hyväksytystä salatusta verkosta olisi vaikka hiv-positiivisten tai masennuspotilaiden keskusteluryhmä. On ymmärrettävää että nämä eivät haluaisi ulkopuolisten tietävän keitä he ovat.

Yhteenveto

Lapsipornon internet-levitystä on mahdotonta kokonaan suodattaa, joskin joitain julkisia levityskanavia voidaan eliminoida. Käytännössä sananvapaudelle pitäisi asettaa suuria rajoitteita jotta lapsipornon levitys saataisiin loppumaan, internetissä tietoa kun voi levittää minkä tahansa levityskanavan päällä.

Internet-suodattimien pakkokäyttö ei ole suositeltavaa, eikä vapaaehtoinen suodatus ratkaise kiisteltyjä ongelmia lapsipornon levityksestä ja saatavuudesta. Suodatinohjelmistojen tekijät myyvät tuotettaan lietsomalla pelkoa ja epävarmuutta kansan keskuuteen, käyttäen aihetta josta faktatietojen levittäminen tulkitaan helposti kyseenalaiseksi.

Jos on kysyttävää tai kommentoitavaa, lähetä mailia. Sivulla olevat tiedot ovat osittain kenen tahansa varmistettavissa (esim usenetin osalta), osa vähän vaikeammin. Kaikkea tutkimusmateriaaliani en aio julkaista, mutta tarvittaessa voin esittää lisää todisteita esittämieni väitteiden tueksi. Tässä dokumentissa esitettyjen tietojen keräämiseksi ei ole rikottu lakia.