Tätä sivua ylläpitää Matti Nikki <muzzy@iki.fi>, tarkoituksena osallistua keskusteluun lapsipornon suodatuksesta internetissä ja siihen liittyviin ongelmiin.
Internetistä löytyy valtavia määriä lapsipornoa ja yhdistävänä tekijänä kaiken sen löytämiseen on se että palveluntarjoaja välittää materiaalin. Palveluntarjoaja ei luonnollisesti kuitenkaan ole vastuussa sisällöstä jota välittää, kuten postilaitoskaan ei vastaa siitä mitä toimitetuissa kirjeissä lukee. Nykymaailmassa palveluntarjoajana voi eri tavoin olla kuitenkin kuka tahansa, joka tekee tilanteesta monimutkaisemman.
Suomessa operaattorien vastuusta määrää laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta joka rajaa vaatimukset palveluille jotta vastuuvapaus toteutuisi. Vastuuvapauden rajoitukset on erikseen määritelty tarjotun palvelun luonteen mukaan, jotka on jaoteltu kolmeen ryhmään.
Yksinkertaisin ja näkyvin tapa tiedon levitykseen internetissä on www-sivut, joita nykyään kuka vaan voi erinäisin tavoin julkaista ja kuka vain lukea. Sivuston levitysketjussa esiintyy aina useita palveluntarjoajia, usein sama taho tarjoaa useamman palvelun.
Mikäli käyttäjällä on eri palveluntarjoajan toimittama välitys- tai anonyymipalvelin, tulee sen osalta mukaan vastaavasti lisää palveluntarjoajia kyseisten verkkoyhteyksien, palvelimien ja palvelujen ylläpidosta.
Tiedonsiirtopalvelussa vastuuvapaus lapsipornosta on absoluuttinen kunhan siirrettävää tietoa ei valikoida. Käytännössä lapsipornon suodatus saattaisi siis aiheuttaa vastuuvapauden raukeamisen.
Välimuistipalvelussa palveluntarjoajan vastuuta on rajattu yleisluonteisesti. Laki vaatii että kun palveluntarjoaja saa tosiasiallisesti tietää että alkuperäinen lähde on poistettu tai saanti estetty tai mikäli tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen määrää, on materiaali poistettava välimuistista viipymättä. Käytännössä tätä rajoittaa se, että tosiasiallista tietoa ei tarvitse aktiivisesti itse etsiä ellei moinen käytäntö ole alalla laajalti käytössä.
Tallennuspalvelussa vastuuvapaus raukeaa vain mikäli palveluntarjoaja ei poista materiaalia saatuaan tietoonsa materiaalin laittomuudesta. Saatua tietoa pitää noudattaa mikäli se on tuomioistuimen määräys, tekijänoikeuden- tai lähioikeuden haltijan tai edustajan ilmoitus lain määräämässä tarkkuudessa, tai muuten tosiasiallinen tieto että tallennettu tieto on rikoslain lapsipornoa tai rasismia koskevien säädösten vastainen.
Usenet on palveluntarjoajien pyörittämä viestejä välittävä vertaisverkko, jonka toiminta perustuu siihen että palveluntarjoajan asiakkaat voivat lähettää verkkoon viestejä jotka tallennetaan määräajaksi ja välitetään edelleen muiden palveluntarjoajien usenet-palvelimille. Lisää selviää lukemalla esimerkiksi Korpelan nyysiopas.
Palveluntarjoajat tulkitsevat tämän koko järjestelmän välimuistipalveluksi, joten lapsiporno-kysymystä ei näin ollen olisi. Palveluntarjoajat yksinkertaisesti eivät tahdo olla mitenkään sotkemassa käsiään asiaan eikä vastuuta oteta vaikka tiedetään että omilta palvelimilta löytyy lapsipornoa. Poikkeuksena on toki tapaukset joissa asia päätyy uutisiin ja suuren kansan tietoon, jolloin PR-syistä esitetään että asialle tehdään jotain ja että palvelimet ovat puhtaat. Nämä väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Vaikka viestinvälitystä väitetäänkin välimuistiksi, monien palveluntarjoajien usenet-palvelimet tallentavat viestejä kuitenkin jopa yli kuukauden ajan kun laki puhuu tilapäisestä ja lyhytaikaisesta tallennuksesta jonka yksinomaisena tarkoituksena on tehostaa tietojen siirtämistä edelleen muille. Lisäksi monet usenet-palvelimet eivät tottele kaikkia peruutusviestejä joka on suoraan ristiriidassa lain vaatimusten kanssa.
Usenet-palvelinten tulkitseminen tietojen tallennuspalveluksi olisikin mielenkiintoista, sillä se toisi palvelimen ylläpitäjälle vastuun siellä olevista viesteistä ainakin palveluntarjoajan omien asiakkaiden lähettämien viestien suhteen. Tietyllätapaa tässä olisi paljonkin järkeä, sillä usenet on yhden palvelimen näkökulmasta julkaisujärjestelmä - ilmoitustaulu jossa viestit vanhentuvat automaattisesti. Lapsipornon suhteen tilanne olisi myös kiinnostava, palveluntarjoajat kun tietävät että jatkuvasti levityksessä on lapsipornoa mutta eivät halua tehdä asialle mitään sen monimutkaisuuden takia.
Vastuuvapauden raukeaminen tallennuspalvelussa on paljon vaikeampaa kuin rikosoikeuden käsite hallussapidon tahallisuudesta, jonka seurauksena vastuuvapaus pätee joissain tapauksissa jossa rikoslaki katsoisi teon tahalliseksi.
Erityisesti merkittävä tapaus on todennäköisyyteen perustuva tahallisuus, josta olen kirjoittanut hieman liittyen ongelmista roskapostin hallussapidosta. Rikoslain mukaan riittää, että pitäisi tietää todennäköiseksi että jokin viesteistä sisältää lapsipornoa. Vastuuvapaus ei tästä kuitenkaan käytännössä raukea, vaan pitäisi tietää tosiasiallisesti eli tietää täsmälleen missä hallussapidetyssä viestissä kyseistä materiaalia on. Palveluntarjoaja on siis huomattavasti eriarvoisessa asemassa loppukäyttäjään verrattuna hallussapidon suhteen.
Pohjustukseksi, kuvitellaan että välimuistipalvelun tarjoaja käyttäisi itse omaa välimuistiaan tallentaakseen internetistä suuria määriä materiaalia ja kahlaisi niitä sitten omalla ajallaan läpi samalla tapaa kuin kaikki muutkin palvelunsa tarjoajat. Esimerkkinä käyköön vaikka suomalainen irc-urls.net joka tallentaa esikatselukuvia irc-keskusteluissa esiintyneistä kuvista. Monet vastaavat palvelut tallettavat koko kuvat täysikokoisina. Koska kuvat saattavat sisältää mitä tahansa, tämänlainen palvelu voi sisältää ajoittain materiaalia jota on laitonta hallussapitää ja jatkuvasti materiaalia jota on laitonta levittää.
Kysymys kuuluu: onko palvelun ylläpitäjä vastuussa hallussapidosta mikäli palvelu on omien tarpeiden ympärille toteutettu ja julkaistu palvelemaan muitakin?
Mikäli yksityishenkilön pyörittämä palvelu ei saa samanarvoista vastuuvapautta kuin jonkun yrityksen toteuttamana täysin vastaava, kohdeltaisiin ihmisiä eriarvoisesti. Yrityksissäkin on aina joku henkilö joka on vastuussa palvelun toteutuksesta ja joka toimii palveluntarjoajan roolissa eikä yksityishenkilönä. Internetin vallankumouksellisuus pohjaa pitkälti siihen että kuka tahansa voi olla palveluntarjoaja, joka romuttuisi täysin jos yksityishenkilöllä ei olisi lakiteknistä turvaa toimittaa palveluja.
Mikäli yksityishenkilö saa vastuuvapauden, syntyy eriarvoisuus sellaisten ihmisten välillä joista toinen jakaa omaan tarkoitukseen tehdyn projektin muiden kanssa ja toinen pitää sen vain itsellään. Esimerkkinä käyköön aiemmin mainitsemani tapaus roskapostin hallussapidosta, joka oli vastaavalla tavalla automatisoitu mekanismi joka haki usenetistä kokonaisia ryhmiä tiedostoja millään tapaa sensuroimatta sisältöä. Mikäli tapauksessa henkilö olisi julkistanut arkistonsa työkavereilleen ja pyörittänyt sitä ikäänkuin palveluna kavereilleen, olisi hän palveluntarjoajan roolissa välttänyt vastuun hallussapidosta.
Epäintuitiivisesti tahallisuus lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä kumoutuu palveluntarjoajan rooliin siirtyessä yksityishenkilöltäkin, vaikka 100% varmasti tietäisi että jossain levitetyssä tiedostossa on laitonta lapsipornoa muttei tietäisi missä. Vastuuvapaus kun raukeaa vasta jos tilanteeseen ei puutu kun varmuudella selviää mikä tiedosto on laiton ja mikä ei.
Tilanne on kuitenkin se, että on laillista tuottaa palvelua jossa vain käyttäjä syyllistyy tahallisesti rikokseen vaikkei niin tarkoittaisikaan. Epätoivottu materiaali ei tällöin aiheuta palveluntarjoajalle vastuuta mutta loppukäyttäjälle kylläkin.