Tätä sivua ylläpitää Matti Nikki <muzzy@iki.fi>, tarkoituksena osallistua keskusteluun lapsipornon suodatuksesta internetissä ja siihen liittyviin ongelmiin.
Tämän sivun pohjana on käytetty Railaksen selvityksen listaa keskeisistä ongelmakysymyksistä ja esitän omat mielipiteeni asioista. Esitän myös joitain vastanäkemyksiä Railaksen selvityksessä oleville väitteille.
Suodatuksen tehokkuutta olen käsitellyt aiemmassa tekstissäni, mutta tiivistettynä ongelmana on se että se ei ole soveltuva juuri mihinkään lapsipornoon liittyvään tarkoitukseen.
Johtuen siitä että suodatus ei käytännössä toimi, se ei toteuta myöskään tarkoitustaan. Suodatusjärjestelmät kuitenkin aina toteutustavastaan huolimatta aiheuttavat jonkinlaisia ongelmia muualle. Viattomat sivustot voivat joutua suodatetuksi ja vähintään suodatukseen kuluu turhaan resursseja.
Paljon puhutaan lapsipornon suodatuksesta, mutta keskusteluissa lapsipornoa ei ole määritelty tarkkaan ja olemassaolevat määritelmät ovat ristiriitaisia. Jos suodatus tehtäisiin suomen lain määritelmien mukaan, mitä tehtäisiin kun kansainväliset lait ovat ristiriitaisia?
Esimerkkinä ensin laittomasta mutta ilmeisen laillisesta materiaalista Tanskalainen "Se og Hor" ja sieltä löytyvä alastonkuva 16-vuotiaasta. Tulisiko koko julkaisu sensuroida? Entäpä sivut jotka osoittavat tuonne, esimerkiksi tämä sivu?
Toisena esimerkkinä laillisia mutta siveettömia piirroksia alaikäisistä, not4chan.org. Tällä sivustolla on tiukat säännöt että lapsipornoa ei sallita, mutta ainoa sisältö on seksuaaliset (ja usein ronskit) piirrokset alaikäisistä. Tämä materiaali ei kuitenkaan ole laitonta, joskin olisi oletettavaa että se joutuisi sulkulistalle. Mikä olisi siis tilanne kun haluttaisiin lapsipornolistalta pois sivustoa jossa on laillista materiaalia joka esittää lapsia seksuaalisesti?
Jotta suodatus käytännössä toimisi, pitäisi suodatuksen reagoida nopeasti uuteen materiaaliin. Tämä tarkoittaisi sitä, että suodatus pitäisi kohdistaa materiaaliin jota ei ole tuomittu laittomaksi. Kun mielivaltainen suodatus hyväksyttäisiin, olisi hyvin vaikeaa asettaa myöskään vahingonkorvausvelvoitteita tai vastaavaa virheiden tai tarkoituksellisen vahingonteon vähentämiseksi. Tätä voidaan miettiä vaikka yllä mainitun not4chan-sivuston näkökulmasta: joutuisiko kukaan vastuuseen siitä että sivusto tahallaan lisättäisiin mustalle listalle vaikka se tiedettäisiin lailliseksi?
Jos katselusta tehdään rikollista, tulee rikolliseksi kansalaisten omatoiminen faktojen tarkistaminen. Jos faktoja ei voida tarkistaa, erilaiset omia tarkoitusperiään ajavat yhtiöt ja järjestöt voivat sanoa mitä tahansa. Jos väität vastaan, puhut tyhjää tai olet rikollinen. Esimerkiksi näitä sivuja ei olisi ikinä tullut tehtyä mikäli olisi ollut laitonta selvittää asioiden todenperäisyyttä.
Lapsiporno luokitellaan rikolliseksi materiaaliksi ja sen tuotanto rikolliseksi toiminnaksi, vaikka tämä pätee vain aluekohtaisesti. Eri alueilla on voimassa erilaiset lainsäädännöt ja ikärajat, jotka vaikuttavat siihen mikä materiaali on laitonta ja mikä ei. Halutaanko siis estää ulkomaisia mallitoimistoja käyttämästä meidän lakimme mukaan alaikäisiä ihmisiä kuvissaan, vai halutaanko puolustaa kuvissa olevien lasten oikeuksia?
Railaksen selvitys yleistää lapsipornoa tarpeettomasti joissain yhteyksissä. Esimerkkinä tästä on sivulla 18 maininta että lapsipornon levittäminen loukkaa yksityisyyden suojaa vaikka tosiasiassa tämä riippuu tarkasteltavasta materiaalista. Suomen laki puhuu vain alle 18-vuotiaan esittämisestä "siveettömissä" kuvissa (mitä ikinä se täsmälleen kattaakaan), ei siitä onko kohteelta saatu lupa kuviin vai ei.
Maailmalla on paljon näyttelijöitä ja malleja jotka ovat esiintyneet alaikäisinä kuvissa jotka monet varmasti tuomitsisivat siveettömiksi, jopa lapsipornoksi. Onko tätä materiaalia tehdessä rikottu lapsinäyttelijöiden ja -mallien ihmisoikeuksia? Entäpä historiallisiin asetelmiin sijoittuvat elokuvat joissa lapsia esitetään alastomana ei-seksuaalisesti, mutta joista kuvat leviävät lapsipornoringeissä? Esimerkkeinä vaikkapa Eva Ionesco (pehmoporno-rooleja 11-vuotiaana) ja Chiaki Kuriyama (alastonkuvia 12-vuotiaana)
Poliisitoimintaa perustellaan rikosten ehkäisemisellä, mutta lapsiporno on vain yksi sisältöjulkaisuun liittyvä rikos. Mikäli lapsipornon vastaisia toimia kuten suodatusta oikeutetaan yleisesti lain näkökulmasta, miten tämä suhtautuu muihin rikoksiin? Railaksen selvityksessä on ensimmäisenä liitteenä lista rikoksista jotka voivat liittyä julkaistuun sisältöön, mitä kaikkia näistä tulisi myös suodattaa sitten kun lapsipornosuodatus on jo käynnissä? On ilmiselvää että kaikki lapsipornon yhteydessä käyttöön otetut käytännöt laajenisivat muuhunkin poliisitoimintaan.
Mikäli poliisi alkaa toimia aktiivisesti rikosta epäiltäessä vaikka näyttöä ei olisi, ollaan menossa vaaralliseen suuntaan. Tämänlainen toiminta muuttaa paljon muutakin kansan käyttäytymistä kuin rikollista, ihmiset eivät välttämättä uskaltaisi enää tehdä sosiaalisesti vaikeita asioita. Läheisenä esimerkkinä vaikkapa itse lapsipornokeskustelu. Leimaantumisen pelossa asiasta ei uskalleta sanoa mitään, ja julkisesti on olemassa vain yhdenlaisia oikeita mielipiteitä.
Osallistumalla tähän keskusteluun, itsekin asetan itseni alttiiksi pedofiili-syytöksille. On helppoa kysyä miksi aihe kiinnostaa ja miksi olen halukas selvittämään siitä faktoja. Jos tämänlainen "epäilys" ja sosiaalinen hylkiminen olisi riittävä oikeutus sivujen sensuroinnille tai muille poliisin aloitteesta tehtäville toimille, tuskin olisin kantojani esittämässä. Mikäli yhdistykseni epäilisi että tämä voisi olla riittävää sulkulistalle pääsemiseksi, saattaisi puheenjohtajalla olla jotain sanottavaa siitä että julkaisen tekstini yhdistyksen palvelimella.
Sananvapaus siis kärsisi, vaikka minun olisi yhä laillista ilmaista näkemykseni. Railaksen raportinkin paljon mainostama "itsesäätely" mielestäni siirtäisi asiasta vastuun yhteiskunnalle, joka häpeästä ja rangaistuksen pelosta hylkisi jäseniään jotka tekisivät jonkun mielestä jotain kyseenalaista. Itsesääntely siis toimisi pelotteena suurta määrää laillista toimintaa, julkaisua ja kannanottoa kohtaan. Pahimmillaan laista voisi tulla ase ja itsesääntelyllä uhkaltaisiin tahoja jotka esittävät vasta-argumentteja. Suodatuksen vastustaminenkin on monelta taholta katsottu lapsipornon puolustamisena, ja lapsipornoa puolustavat sivuthan on ihan hyvä sensuroida?
Railaksen selvitys esittää että itsesääntelyn yhteydessä asiakas voisi olla osallistumatta järjestelmään. Voin vain kuvitella mikä on tilanne kun perheen 14-vuotias tajuaa että suodatin estää väärin jonkin sivun toimimisen ja pyytää vanhemmiltaan että suodatin otetaan pois. "Hei äiti, otetaanko jooko lapsipornosuodatin pois että saan surffata nettiä vähän vapaammin?". No niinpä tietysti.
Kun järjestelmä esitetään niin että tuet lapsipornoa mikäli et suodata, syntyy aikamoinen paine järjestelmästä poistumisen suhteen. Entäs jos tieto vuotaa, ketkä ovat tahtoneet ulos suodatuksesta? Sanotaan vaikka että joku aktivisti tekee tietomurron operaattorin järjestelmään ja lista vuotaa. Tapahtuisiko listan seurauksena syrjintää tahoja kohtaan jotka ovat ilmoittaneet "Kyllä, haluan nähdä myös internetin lapsipornosivut"?
Railaksen selvitys sisältää hienon "tiedon" siitä että Tanskassa operaattori ja poliisi rekisteröivät 38 tuhatta käyntiä luvattomilla sivuilla päivässä. Luku on kuitenkin käytännössä huuhaata, ja peräisin suodatustuotteen tekijältä. Mistä voidaan tietää että suodatin toimii oikein? Mistä voidaan tietää että kaikki yritykset päästä näille sivuille ovat tosiaan olleet yrityksiä päästä luvattomaan materiaaliin? Miksi niitä tulee tuommoinen määrä päivässä? Vastausten saaminen näihin kysymyksiin on mahdotonta.
"Luvattomia käyntejä" voi tulla esimerkiksi siitä kun verkkomato yrittää levitä. Mikäli suojaus toteutettaisiin nimipalvelun yhteydessä, laskuri kasvaisi aina kun jokin kone tanskassa yrittäisi lähettää sähköpostia osoitteeseen jossa suljettu domain-nimi. Esimerkkinä vaikka roskapostittajan käyttämän osoitteen lisääminen sulkulistalle, jonka jälkeen kaikki vastaukset ja viestien virheilmoitukset yrittäisivät tehdä kyselyä suljettua osoitetta vastaan. Vaikka Tanskassa onkin ilmeisesti käytössä ip-osoitteeseen eikä nimeen perustuva suodatus, tuo lukema ei kerro juuri mitään suodatuksen toiminnasta.
Railaksen raportti listaa heti alkuun (sivu 3) läjän ongelmia, joista suureen osaan ei mielestäni ole esitetty päteviä ratkaisuja. Kuitenkin Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovisen mielestä raportti osoittaa että suodatus voitaisiin toteuttaa. Ilmeisesti listatut ongelmat ratkaistaisiin sen jälkeen kun järjestelmä olisi toteutettu ja käytössä, tai ehkä vasta kun asioita jouduttaisiin puimaan oikeudessa?
Railaksen selvitys on osittain ihan asiallinen, mutta siitä voi vetää turhan helposti johtopäätöksiä suodatusta kannattavaan suuntaan. WWW-suodatus ei ole mikään ratkaisu, ja toivon etten joudu todistamaan sitä. Olen kuitenkin varautunut että joudun vielä kirjoittamaan tarkan selvityksen siitä miten lapsipornoa saa netistä mekanismeilla joita ei pysty käytännössä mitenkään teknisesti suodattamaan. Olen myös valmis vastaamaan listojen salaisuuteen julkaisemalla ja ylläpitämällä listoja mistäpäin nettiä lapsipornoa saa. Ilmeisesti tämä ei olisi laitonta, mutta toivottavasti näin äärimmäiset keinot ovat tarpeettomia.
Odottelen tilanteen kehittymistä...