Tätä sivua ylläpitää Matti Nikki <muzzy@iki.fi>, tarkoituksena osallistua keskusteluun lapsipornon suodatuksesta internetissä ja siihen liittyviin ongelmiin.
Päivitys 2010-12-02: Piirroksia ei ilmeisesti kriminalisoida, sensijaan 3d-mallinnettu ehkä tulee laittomaksi. Syyttäjän ei tarvitse todistaa aidon näköistä kuvaa valokuvaksi, vaan tarpeeksi hyvä 3d-mallinnettu teos on automaattisesti laiton vaikka sen voisi todistaa fiktiiviseksi. Epäselvää on mikä on liian yksityiskohtaisten piirrosten asema, lakiteksti sanoo että laittomia ovat "todellisuuspohjaiset" ja "todenmukaiset" kuvat, ja epäilen että todenmukaisuuden määritelmä voi venyä vielä tuomioistuimessa mikäli sopiva ennakkotapaus löytyy...
Oikeusministeriön työryhmä on saanut valmiiksi otsikon mukaan nimetyn mietintönsä (ks. tiedote, mietinnön esittely, mietintö [2.8M pdf, om.fi]) joka toteuttaa samannimisen EU-yleissopimuksen. Ihan ensimmäisenä voidaan kysyä, kuka tälläistä voisi vastustaa kun sopimus on nimetty näin? Vaan eipä kirjojakaan arvostella kansien perusteella, rohkenin lukea siis myös itse sisältöä.
Sivulta 99 alkaen on käsitelty sitä miksi ei-todellisuuspohjainen materiaali tulee kriminalisoiduksi, ja miten tämä ei oikeastaan muuta mitään vaan lakimuutos on pelkästään "selventävä". Monet muistavat samanlaiset selitykset kun tehtiin laki lapsipornografian estotoimista, jälleen sanottiin että lakia tältä osin ei tarvita mutta se tehdään ihan vain selkeyden takia.
Tosiasiassa ministeriö harhauttaa lukijaa ellei tätä nyt voida suoranaiseksi valehteluksikin kutsua, lyhyen selittelyn jälkeen mietinnöstä käy ilmi että muutoksen tarkoituksena on nimenomaan piirretyn ja muun todellisuuteen perustumattoman materiaalin rangaistavaksi saattaminen poiketen nykykäytännöstä.
Työryhmä toteaa mietinnössään, että vuodelta 1998 olevan eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön pohjalta tulkiten nykylain "voi tulkita jo nykyisen koskevan myös simuloituja tapauksia laajassa mielessä sekä todenmukaisia kuvia lapsesta, jota ei ole olemassa". Perusteluiksi on esitetty käytännössä "ajatelkaa lapsia".
Tämä tulee ymmärrettäväksi, kun asiaa tarkastellaan yksittäisen, teon kohteena olevan tai kohteeksi mahdollisesti joutuvan lapsen suojaamista laajemmin. Kaikki lapsiin liittyvät sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat kuvat edistävät sellaisen ajattelumallin syntymistä, jossa lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin suhtaudutaan hyväksyvästi, mitä ei lasten suojelemisen kannalta voida pitää tavoiteltavana. Tämä on tärkeä näkökohta siitäkin huolimatta, että se saattaa johtaa myös tulkintaongelmiin esimerkiksi taiteellisiin arvoihin liittyvien kysymysten osalta.
Viitteitä ei sen kummemmin ole esitetty että kenen mukaan yllämainittu väite pitää paikkaansa, mutta logiikka on ilmeisesti sama kuin siinä että väkivaltaiset elokuvat aiheuttavat väkivaltaa. Tieteellistä pohjaa yllämainitulle väitteelle ei ilmeisesti kummemmin ole, sensijaan on paljon viitteitä siitä että kuvitteellinen materiaali toimii purkukanavana ihmisille joilla on ongelmallisia tarpeita. Jos kiinnostaa, alkuun pääsee vaikka lukemalla Lolicon-sivun wikipediasta, alaotsikon "controversy" alta. Japanissa on havaittu vahva korrelaatio pornografian (mm. piirretyn lapsipornografian) räjähdysmäisen kasvun ja samalla oikeiden rikostapausten laskun välillä. Väitän että piirretty kuvitteellisia lapsia esittävä eroottinen materiaali vähentää oikeiden lasten hyväksikäyttöä.
Ministeriön älyllinen epärehellisyys pääsee myös loistoonsa käsitellessä eroja hallussapidon ja tuottamisen nykyeroihin liittyvässä pohdinnassaan. Pykälien yhdenmukaistamisen yhteydessä selitetään: "mainitut näkökohdat liittyvät ennen kaikkea siihen, että hallussapitokriminalisointi perustuu pyrkimykseen vaikuttaa lapsipornografian kysyntään ja sitä kautta lasten riskiin joutua pornografian valmistuksen ja samalla seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi", ja näillä sanoin ministeriön työryhmä perustelee sitä että hallussapidon piiriin tuotaisiin myös kuvat jotka eivät esitä todellista lasta ja jossa mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut. Työryhmä myös suorin sanoin toteaa että aikaisemmat linjaukset lapsipornografian lainsäädäntöön liittyen eivät ole este laajentaa nyt määritelmiä valtavasti.
Tämän näkökohdan ei voi katsoa kuitenkaan estävän hallussapitoa koskevan rangaistussäännöksen muuttamista edellä todetuin tavoin, kun otetaan huomioon myös lasten suojelemisen tavoite, johon liittyvät perustuslaissa suojatut henkilökohtaisen koskemattomuuden ja yksityisyyden suojan oikeushyvät.
Kyllä, todellisuuteen perustumattomien piirrosten kriminalisointia perustellaan sillä että henkilökohtainen koskemattomuus on perustuslaissa suojattu ja pitää tietysti ottaa huomioon tämä lasten suojelemisen tavoite.
Oikeusministeriön työryhmä on mennyt metsään, ja lapsipornografian lakisäännösten muutosten taustalla ei tuntuisi olevan tarve suojella lapsia vaan aikomus moraalisiin pakotteisiin ja moraalittomien ihmisten rankaisemiseen. Osa muutoksista on lähtöisin vuosien varrella vastaantulleista tapauksista, joissa epäiltyä ei ole voitu syyttää rikoksesta vaikka tämän toimintaa on voitu pitää moitittavana.
Esimerkkinä tästä on lapsipornosta maksaminen, jolle poliisi ei ole voinut tehdä mitään jos kuvia ei ole hallussapidetty. Ongelma olisi saatu korjattua kriminalisoimalla kuvista tai pääsystä maksaminen, koska rahallinen tukeminen on joissain tapauksissa suora kannuste lasten hyväksikäytölle kun myyjät pyrkivät löytämään ja tuottamaan lisää materiaalia tarjottavaksi. Sensijaan että maksaminen olisi tehty laittomaksi, on lähdetty periaatteesta että kaikki pääsy lasta esittäviin siveettömiin kuviin on kriminalisoitava. Taustalla on ilmeisesti pelko siitä että laki jäisi muuten laahaamaan jäljessä tekniikan nopeasti muuttuessa. Tuloksena on äärimmäisen laaja ja vaikeasti tulkittava lakiehdotus, jossa mikä tahansa teko voidaan tuomita jos voidaan esittää jokin uskottava todiste että teko on tehty tarkoituksena hankkia pääsy laittomaan materiaaliin. Myös tämän pääsyn hankkimisen yritys yritys ilmeisesti aiotaan kriminalisoida.
Lapsipornoa tarjoavasta palvelusta maksaminen kuuluisi tämän piiriin, mutta jo pelkkä tietyillä sivuilla toistuvasti vieraileminen olisi teko joka katsottaisiin pääsyn hankkimiseksi jos epäillään syynä olevan tarkoitus löytää lapsipornoa. Mutta miten pitkälle tämä voitaisiin viedä? Jos syytetty on ostanut USENET-tunnukset joltain suurelta kaupalliselta palveluntarjoajalta väitetysti ladatakseen lapsipornoa usenet-ryhmistä, katsotaanko tämä pääsyn hankkimiseksi? Entäpä jos syytetty on vaihtanut Internet-liittymänsä sellaiseen jossa ei ole lapsipornosuodatusta käytössä, ja sitten käynyt useilla kiistanalaisilla sivuilla, onko tämä riittävä teko pääsyn hankkimiseksi? Mitäs jos syytetty on maksanut IRC-Gallerian VIP-tunnuksista, jotta pystyy etsimään lapsia jotka lähettävät palveluun seksuaalisävytteisiä poseerauskuviaan? Jos näitä kuvia sitten tallettaa galtsusta levylleen, tai vaikka jättäisi tallettamatta, onko IRC-Gallerian VIP-tunnuksen tilaus katsottava pääsyn hankkimiseksi?
Ehdotukset ovat tylyä luettavaa kaikille maksuttomienkin nettifoorumien ylläpitäjille. Esimerkiksi 4chanin /b/ on hyvä esimerkki foorumista, josta usein löytää laitonta lapsipornoa eikä ylläpito voi asialle yhtään mitään. Ilmeisesti jotkut surffaavat 4chania nimenomaan lapsipornoa löytääkseen, koska vähän väliä tulee vastaan viestejä joiden sisältönä on esimerkiksi "mods are sleeping" eli "ylläpito nukkuu", vihjaten että nyt olisi hyvä hetki levittää laitonta materiaalia. Myös muita hieman epämääräisempiä tapoja pyytää lapsipornoa on, esimerkiksi "make some noise" tarkoittaa että nyt pyydetään kuvia alaikäisistä pojista ja on lähtöisin siitä miten "noise" rimmaa sanan "boys" kanssa. Tämänlaisten vihjelauseiden avulla materiaalista kiinnostuneet tietävät kerääntyä samaan keskustelulankaan odottamaan kuvia. Tosiasiassa 4chanin ylläpito kuitenkin reagoi usein jo parin minuutin viiveellä (ainakin tyttökuviin) ja foorumia valvotaan aktiivisesti ympäri vuorokauden.
Sama ongelma on millä tahansa muullakin foorumilla, ja lapsipornolinkit Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden kommenteissa osoittavat että valvonta on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Olisiko kuitenkin toistuva vierailu 4chanin /b/-törkyfoorumilla riittävä peruste tuomiolle, jos lapsipornon katselusta epäiltyä ei pystyttäisi mistään muusta syyttämään? Ehkä olisi, sillä lakiehdotus on lähtöisin ajatustavasta että kaikki esteet tuomion antamiselle pitää karsia, esimerkiksi levityksestä voitaisiin tuomita ilman näyttöä että mitään on tosiasiassa levitetty, pelkkä "saatavilla pitäminen" täyttäisi tulevaisuudessa lain kriteerit vaikka kukaan ei olisi materiaalia löytänyt eikä sitä olisi yritetty tarjota kenellekään.
On myös epäselvää miten laki tietoyhteiskuntapalvelujen tarjoamisesta suhtautuu näihin uusiin lapsipornografian määritelmän muutoksiin. Kyseinen laki antaa vastuuvapauden mikäli ylläpito reagoi viipymättä kun saa tosiasiallisesti tietää palvelussaan olevan lapsipornoa. Entäpä kun lapsipornon uudesta määritelmästä ei ole syntynyt vielä oikeuskäytäntöä? Mitä foorumien ylläpito tekee tällöin piirretyn lapsia esittävän materiaalin kanssa, tai linkeille sivuihin josta löytyy piirrettyä materiaalia? Ylläpito joutuu valitsemaan riskin ottamisen ja mahdollisesti laillisen mutta "moraalittoman" materiaalin poistamisen väliltä. Tällä on sananvapautta kaventava vaikutus joka on suurempi kuin mikä tuomioistuimessa välttämättä toteutuisi. En ole varma haluaisiko esimerkiksi kuvalauta ottaa riskin asian tiimoilta (katso kuvalaudan japanijutut-foorumi, jonne kuvittelisin tulevan suuria muutoksia tulevaisuudessa mikäli tämä lakiehdotus toteutuu).
Piirrettyä lasta esittävää siveetöntä materiaalia ei tule kriminalisoida. Uskon perustellusti sen saatavuudella olevan lasten hyväksikäyttöä vähentävä vaikutus. Epämääräisesti ilmaistua "pääsyn hankkimista" ei tule kriminalisoida. Mieluummin niin että laittomasta lapsipornosta maksaminen kriminalisoidaan, mikäli ostaja on tiennyt maksaessaan mistä on maksamassa.
Piirretyn ja täysin fiktiivisen materiaalin kaupallista saatavuutta tulisi pikemminkin parantaa, sillä materiaalista kiinnostuneilla on kuitenkin vain rajallinen ostovoima käytettävissään. Tästä kilpailevat niin lapsikuorojen CD:t kuin "kummilapsi kehitysmaasta"-projektitkin. Mahdollisesti käy niin että todellisuuspohjaisen laittoman lapsipornografian arvo ostajalle vain kasvaa mikäli mitään korviketta ei ole saatavilla. Jos ostaja pystyy kuitenkin tyydyttämään tarpeensa laillisella materiaalilla johon ei liity oikeiden lasten hyväksikäyttöä, se on pois laittoman materiaalin myyntipotentiaalista.
Lapsipornon maksamiseen liittyen tulisi tehdä jonkinsortin FUD-kampanja, jossa korostettaisiin maksavan asiakkaan kiinnijäämisriskiä ja toisaalta vedottaisiin lapsipornon kuluttajiin lasten oikeuksien puolesta. Mitä olen anonyymejä foorumeja seurannut, olen vakuuttunut että lapsipornon kuluttajien joukosta löytyy paljon korkean moraalin omaavia ja muuten ihan tavallisia ja hyviä ihmisiä. Nämä ovat sekaantuneet laittomaan lapsipornoon vain koska eivät olet löytäneet itselleen paikkaa ja hyväksyvää sosiaalista ympäristöä muualta, kaikki kun kuitenkin tarvitsevat jonkin ryhmän mihin kuulua ja jolta voi saada vertaistukea. Pahimmillaan piirretyn materiaalin kriminalisointi vain kasvattaa näiden syrjäytyneiden määrää, kun raja todellisen ja kuvitteellisen välillä on tarkoituksella hämärrytetty laissa.
Lapsista kiinnostunut henkilö tarvitsee roolimallin ja ohjenuorat joita seurata, ja tarvitaan jokin yleisesti hyväksyttävä tapa jolla tällälailla poikkeavakin henkilö voi kokea olevansa arvokas osa yhteiskuntaa. Jos tämä ei toteudu, henkilö hakee identiteetilleen hyväksyntänsä muualta kuten lapsipornoringeistä jossa normit poikkeavat yleisesti hyväksytyistä. Kukaan ei tietääkseni voi päättää itse mistä on kiinnostunut, joten olisi tärkeää että nämä yksilöt eivät ajautuisi netissä toimivien lapsipornoyhteisöjen jäseniksi vaan löytäisivät jonkin lainkuuliaisen tavan elää. Seksuaalisuus on kuitenkin niin vahva osa monien ihmisten identiteettiä että sen täydellinen kieltäminen ei onnistu, jokin purkukeino ja tapa elää täytyisi olla olemassa kaikilla ihmisillä, oli sitten seksuaalisesti kiinnostunut miehistä, naisista, tytöistä, pojista, kissoista, koirista tai vaikka lohikäärmeistä - tai vauvalohikäärmeistä. Nykytilanne on varsin epävakaa, kun poikkeavan kiinnostuksensa tiedostava henkilö voi pelätä että avun hakeminen tuhoaakin työuran ja perheen kun ammattiauttajat pistävätkin "lapsen edun" tärkeämmäksi kuin lapsista kiinnostuneen avunhakijan edun.
Valtion ei tulisi puuttua moraalittomiin asioihin vaan ainoastaan sellaiseen käytökseen joka on muille haitallista. En halua että suomessa annetaan tuomioita Simpsons-pornopiirrettyjen hallussapidosta tai että lainkuuliaiset ihmiset pelkäävät joutuvansa poliisitutkintaan vierailtuaan vahingossa epämääräisellä sivustolla. Vaikka oikeusministeriö miten selittäisi että tuomiota ei tule ellei ollut tarkoitus etsiä lapsipornoa, vahinko on tapahtunut jo siinävaiheessa kun syytön pelkää joutuvansa tutkinnan kohteeksi eikä voi asialle tehdä yhtään mitään.
Erityisesti kun muistaa että roskapostin vahingossa tehty hallussapitokin on pysynyt tuomittavana läpi koko oikeuskaaren (se että kaikki laittomat kuvat poisti heti kun ne vain näki oli vieläpä raskauttava tekijä), tulee uusien tekotapojen myötä vielä rumempia oikeusmurhia vastaan. Suorana analogiana voitaisiin sanoa että Internetin käyttäminen ilman lapsiporno-suodatinta olisi uuden lain mukaan välittömästi laitonta lapsipornon hallussapitoa, koska tiedät että voit vahingossa törmätä lapsipornoon ihan koska tahansa. Spammitapauksessahan sanottiin vieläpä "eikä merkityksellistä ole näin ollen se, oliko [vastaaja] itse myötävaikuttanut kuvien koneelle tallentumiseen vaiko ei". Kertokaa nyt joku minulle miksei täsmälleen samat perustelut toimisi epämääräisestä lähteestä löydettyjen sivustojen kanssa joista ei ennen vierailua tiedä mitä ne sisältävät, kun kerta kuviin pätee tahallinen hallussapito vaikka et niiden sisältöä tietäisikään.
Ja ihan viimeiseksi, miksi hemmetissä nämä lakiehdotukset pitää köntätä yhteen niin että samassa paketissa käsitellään lasten houkuttelua seksiin ja toisaalta piirroksien laittomuutta? Tämmöinen "kaikki tai ei mitään" käytäntö on mielestäni kovin arveluttavaa, varsinkin kun koko roska on otsikoitu "Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä". Kukaan ei vastusta lasten suojelemista seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä, ei varsinkaan poliitikot. Lakiehdotus tulee siis varmaan menemään läpi, ja jälleen nähdään miten kansalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa yhtään mihinkään kun lakeja säädetään. Sillä välin odotan josko Dragonball-mangasta saataisiin vielä uusi skandaali aikaiseksi...